Lautsian kylän historiaa

Lautsia

Lautsia ei virallisen terminologian mukaan ole lainkaan kylä vaan ”yksinäistalo”, koska alkujaan kylä on käsittänyt vain Lautsian kartanon alueet. Sittemmin kartanon maista suurin osa on myyty kartanon torppareille ja Karjalasta muuttaneille evakoille. Myös viimeisin Lautsian metsätilan ostaja, Hahkialan Kartanon isäntä Karl ”Kalle” Fazer, edustaa tavallaan siirtokarjalaisuutta, sillä hänen isoisänsä isä, suklaatehtailija Karl Fazer, omisti aikanaan Taubilan kartanon Viipurinläänin Pyhäjärvellä.

Lautsia-nimen alkuperästä on monta tarinaa. Ilmoilanselkä on osa Hauhon reittiä, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistöön. Pitkän vesireitin varrella tarvittiin rantautumis- ja levähdyspaikkoja. Hyvä lauttapaikka,”lauttasija”, lienee antanut paikalle nimen Lautsia, josta kuulee myös muotoa Lauttia.

Vähäjärven eteläpäässä on muinaislinna, jota kutsutaan ”Teponlinnaksi”. Lautsia kuului entistaikaan Alvettulan kylään ja linna oli alvettulalaisten turvapaikka. Teponlinnan on merkki hyvin varhaisesta asutuksesta Lautsian tienoilla.

Lautsian muistiinmerkitty historia alkaa suunnilleen 1500-luvulta, jolloin Lautsia oli kruunun omistama ratsutila eli puustelli (1500-1600-luvuilla). Schulmanin alkuaan saksalainen aatelisssuku rantautui Viron kautta Suomeen. V 1734 Ruotsin kuningas antoi Lautsian Schulmanin suvun omistukseen, jolloin siitä tuli suvun perintötila (1700-1871).
Vv 1871-1950 oli talonpoikaisen omistuksen aikaa. Lautsia oli vv 1871-1878 kauppias Branderin omistukserssa. V 1878 rusthollarin poika Kustaa Hovinkartano osti Lautsian, mikä sittemmin huudatettiin hänen tyttärensä Lindan omistukseen. Linda meni naimisiin ”naapurin pojan”, Hyömäen kartanon pojan Kalle Mäkisen kanssa v 1895. Kalle oli käynyt kuusi luokkaa Hämeenlinnan normaalilyseota ja opiskellut Ruotsissa Ultunan maanviljelysopistossa. Pari ehti kehittää Lautsiaa tarmokkaasti 40 vuotta. Linda-rouva kuoli lapsettomana kesällä 1934.
Vielä 68-vuotiaana Kalle solmi uuden avioliiton nuoren terijokelaisen Antonia Nyströmin kanssa. Vajaan kahden kuukauden kuluttua häistä alkoi toinen maailmansota 1.9.39 ja siitä kului viisi kuukautta, kun syttyi sota Suomen ja Neuvostoliiton välille. Kalle Mäkisen toinenkin liitto päättyi vaimon kuolemaan, vuonna 1949. Kalle Mäkinen oli itsekin silloin jo hyvin sairas ja kuoli 79 vuotiaana keväällä 1950. Kallella ei ollut perillisiä ja asutusviranomaiset olivat ottaneet pääosan Lautsian maista ja pelloista siirtoväen asutukseen. Siirtoväki osti maata myös ns ”vapailla kaupoilla”.

Pienviljelijäin Liitto osti 26.7.1950 jäljellä olevan osan Lautsian kartanoa Kalle Mäkisen perikunnalta. Niin Lautsian kartanosta tuli pienviljelijäväestön emäntien koulutus- ja lomapaikka, joka sittemmin on laajentunut merkittäväksi loma- ja kurssikeskukseksi. Talouskoulutukseen saapui tyttöjä ympäri Suomea. Moni jäi nuorena rouvana hyödyntämään oppejaan paikkakunnalle.

Kartanon historiasta löytyy tiivistelmä osoitteesta http://www.lautsia.fi/esittely/historia.html.

Teponlinna

Kylän laidalla sijaitsee Teponlinna, joka on ajoitettu rautakauteen. Se on Suomen pienin rautakautinen linnavuori. Pienin Hämeen linnavuoriketjun linnavuorista ja sen arvellaan olleen Alvettulan kylän pakolinna. Teponlinna sijaitsee Vähäjärven koillisosassa olevan niemen tyvessä, noin 100 metrin päässä järven rannasta. Jyrkkäreunaisen kalliokumpareen laki on ainoastaan noin 200 m². Kukkulan eteläpuolella on porttikiveys.

Särkioja ja Särkisilta

Kaatuiko jonkun 4000 vuotta sitten etelästä veneilleen miehen ruuhi Ilmoilanselän luoteisrannan lahdella? Ja oikokirves meni pohjaan? Tällainenko on Särkisillan pellolta löytyneen vasarakirveskulttuurin aikaisen oikokirveen tarina? Maan muodoista voisi arvailla, että joskus niihin aikoihin Särkiojan rantojen peltoaukea oli pitkää lahtea. Ja entä tummatulikukka ja hullukaali - nämä rautakautisen asutuksen ilmaisijakasveina pidetyt - miten ne ilmestyivät tienoolle? Asutuksesta on tietoja vasta uudelta-ajalta. Tienoo kulki siihen asti Lahonmaan nimellä, oli hauholaisten yhteismetsäaluetta.

Keskiaikaista Hauhoa kuvaavassa kartassa Särkisilta, Särkiojan silta, mainitaan rajapaikkana. Sen yli kulki ilmeisesti ratsupolku Hauhon kirkolta Pälkäneelle ja myöhemmin polusta tuli osa keskiaikaista Tuulos Pälkäne-tietä, joka puolestaan liittyi Yliseen Viipurintiehen. Nykyisin käytöstä poistettu tieosuus sisältyy maakunnallisesti arvokkaana kohteena Rakennettu Häme-selvitykseen. Silta on edelleenkin rajasilta - Hämeenlinnan ja Pälkäneen, Kanta-Hämeen ja Pirkanmaan, Etelä-Suomen ja Länsi-Suomen läänien raja näyttää koukkaisevan halkaisemaan sen.

Hauholaiset ja pälkäneläiset kiistelivät Särkiojan rantaniityistä 1400-luvulta alkaen. 1458 Sääksmäen kihlakunnan tuomari Olavi Broderinpoika määräsi rajalinjan kiistojen vuoksi ja se jätti Särkiojan Hauhon puolelle. Kuiseman miehille se ei sopinut, he jatkoivat niittyjen nautintaa - olivat raivanneet ojan rannoille 50 ladon heinäniityt. Olavi Broderinpojan määrämän rajan vahvistivat hänen jälkeensä hauholaisten pyynnöstä vielä kolme laamannia, viimeisimpänä Klaus Aakenpoika Tott 1578, mutta senkin jälkeen asia oli vietävä käräjille kolmeen otteeseen, 1585 ja 1619 sekä 1685, rajalinja vahvistettiin joka kerta, mutta 1619 pälkäneläislle annettiin oikeus käyttää niittyjä hyväkseen sekä kalastusoikeus ojansuuhun asti.

Em. niittyjen nautinnasta kai johtui, että kun 1600-luvun lopulta tierasitukset jaettiin talokohtaisesti, Särkiojan siltaa koskevat velvollisuudet kuuluivat pälkäneläisille. 1758 he pyysivät vapautusta sillan rakennusvelvollisuudesta, mutta vielä vuonna 1800 Onkkaalassa pidetyssä kokouksessa Särkisilta luetellaan pälkäneläisten velvoitteiden kohdalla. Silta mainitaan kahden kiviarkun varaan rakennetuksi. Vuoden 1842 pälkäneläisten jakoluettelosta silta oli jo poissa.

Valtion omistukseen tiet ja sillat siirtyivät vuonna 1921, ja 1929 paikalle saatiin uusi silta, Matti Viirin piirtämä kylmäladottu kivisilta, jonka tekoon käytettiin lähiseudun kiviä. Vuonna 2007 silta - joka oli osin romahtanut pari vuotta aikaisemmin - korjattiin. Hämeen ympäristökeskus korvasi puolet maanomistajien kustannuksista ja tärkeä osuus oli kyläläisten talkootyöllä.

Lautsian kylä 2000-luvulla

Opiskelujen ja työn vuoksi moni kylästä pois muuttanut on lomaillut kotiseudullaan ja eläkkeelle päästyään paluumuuttanut kylään. Suurin osa kylän asukkaista onkin eläkeläisiä, mutta nuoria lapsiperheitäkin on turvaamassa naapurikylän, Alvettulan, koulun tulevaisuutta.

Alvettulan kylässä on koulun lisäksi myös lähin kyläkauppa. Hauhon kirkolle on matkaa kymmenkunta kilometriä. Sieltä löytyy lisää kauppoja ja pitäjän ainoa pankkiautomaatti, jonka ryöstö kesällä 2009 nosti Hauhon hetkeksi koko valtakunnan tietoisuuteen. Naapurikunnasta Pälkäneeltä kotoisin oleva eräs harvoja Suomen kauppa-autoja kiertelee myös Lautsian teitä ja palvelee autottomia asukkaita monipuolisella valikoimalla. Kirjastoautokin palvelee taas muutaman vuoden tauon jälkeen.

Kyläläisten yhteinen tapaamispaikka oli monet vuodet Esson huoltoasema ja baari. Mäkelän veljekset Raimo ja Risto tankkasivat ja huolsivat autot, minkä jälkeen kylän asiat ja vähän maailmankin hoidettiin kahvilan puolella Mäkelän Sinikan kahvikupin ääressä. Esso sulki ovensa ja kyläläiset sulkeutuivat omiin oloihinsa.
Vuosituhannen vaihtuminen oli niin merkittävä tapahtuma, että se haluttiin kokea yhdessä. Tyhjillään olevassa Esson kahvilassa järjestettiin ohjelmalliset Milennium-juhlat, joista puhutaan vieläkin. Siellä kaikilla oli niin mukavaa, että seuraavaksi sama juhlaväki ideoi yhteisen pikkujoulun. Tyhjilleen jäänyt Valtterin navetta koristeltiin juhlahuoneistoksi. Näissä talvijuhlissa oli vain vakiasukkaita. Kesällä 2001 järjestettiin laivaristeily Ilmoilanselällä ja sinne kutsuttiin myös kesäasukkaita mukaan. Siitä lähtien pieni aktivistien joukko on järjestänyt koko kylälle sekä pikkujoulun että jonkun yhteisen kesätapahtuman. On risteilty Roineella, käyty ”Kowan teknolokian messuilla” Narvassa ja vietetty kesäiltamia Myllymäen navettaan talkoilla kunnostetussa ”kesäjuhlahuoneistossa”. Tavoitteena on ollut kyläläisten, niin vakituisten kuin kesäasukkaiden, tutustuttaminen toisiinsa viihtyvyyden ja kylän me-hengen lisäämiseksi.

Kylässä on ollut tapana, että naapuria autetaan ja talkooapua annetaan. Kätevyys ja auttamishalu on tosin täälläkin kasaantunut vain muutamille, sitäkin ahkerammille henkilöille, jotka ovat yhteishengen luoneet, olleet sen tukipilareita, ja toimineet yhteiseksi hyväksi ilman suurempia muodollisuuksia. Kyläyhdistyksen perustamisesta on silloin tällöin ollut puhetta. Linnaseudun tilaisuuksissa on käyty kuunteluoppilaina, mutta yhdistyksen perustaminen on siirtynyt, kun virallisia kokouksia ja muita muodollisuuksia on pelätty työläiksi ja intoa laimentaviksi.

Vesijättöjen lunastusten yhteydessä kylän yhteisalueiden osakaskunta sai merkittäviä alueita saarista ja rannoilta, joista jonkun on pidettävä huolta. Yhteisalueiden osakkaat eivät halunneet järjestäytyä, vaan olivat valmiit luovuttamaan hallinnoinnin kyläyhdistykselle, jos sellainen perustetaan ja se järjestäytyy. Tällä tavoin kaikki kylän asukkaat, myös ne joiden kiinteistöillä ei ole osuutta yhteisiin alueisiin, voisivat niitä sovittujen pelisääntöjen mukaan käyttää, eikä kylään muodostuisi kahta eriarvoista ryhmää.

Kyläyhdistystä valmistelevaan työryhmään kylästä löytyi monenlaista asiantuntemusta, myös kotisivujen tekoon. Ei liene aivan tavallista, että kyläyhdistyksellä on omat nettisivut jo ennen kuin yhdistystä on edes perustettu. Linnaseudun asiantuntija-apu on ollut korvaamatonta myös sääntöjä laadittaessa. Suomessa on tapana tehdä tärkeät päätökset saunassa. Niinpä Lautsian kyläyhdistys perustettiin 16.5. Lautsian lomakeskuksen saunan kabinetissa.

Lautsian Lomakeskus on tärkeä tukikohta. Kuinka monessa näin pienessä kylässä on ravintola A-oikeuksin, uima-allas sekä kosmetologin, vyöhyketerapeutin ja monenlaisten hierojien palvelut. Myös oma kesäteatteri, musiikkinäytelmiin erikoistunut Lautsian Kartanoteatteri esiintyy Lomakeskuksen rannassa. Kyläläiset ovat innokkaita talkoolaisia niin lomakeskuksen kuin kesäteatterin monissa tukitoimissa.
Kylä eli pitkään maataloudella ja karjanhoidolla. Viimeinenkin mulli vietiin kylästä vuonna 2000. Kyläyhdistyksen puheenjohtaja Heikki Villanen omistaa veljineen kylän suurimman viljatilan ja vuokraviljelee kylän muutkin pellot. EUn vaikutukset tuntuvat Lautsiassakin.

Kylän työpaikkaomavaraisuus on melkoinen. Lautsian lomakeskus Ilmoilanselän rannalla, jossa on 200 vuodepaikkaa ja monipuoliset koulutustilat on melkoinen työllistäjä. Pienemmän Vähäjärven rannalla on toinen pienempi lomanvietto- ja koulutuspaikka, Vähäjärven lomakoti, jossa on 60 vuodesijaa.

Vähäjärven lomakodissa vietettiin toukokuussa 2009 harvinaista juhlaa, kylän vanhimpien asukkaiden Bertta ja Erkki Kouhian timanttihäitä. Bertta on kotoisin Vähäjärven toisessa päässä olevalta Myllymäen tilalta. Virkeät kahdeksankymppiset ovat asuneet työvuotensa Kangasalla, mutta eläkevuosinaan paluumuuttaneet Erkin kotitaloon. Tai kotitalon korvikkeeseen, sillä Erkki on kotoisin Kannakselta Kivennavan pitäjästä. Aikoinaan se tavallinen tarina, evakkopoika ihastui Hämeen pellavatukkaiseen.

Ritva-Liisa Aho, Ritva Särkisilta, Raimo Tikka